Paikannimet

Vanhoissa Pyhärannan ja rannikkoseudun paikannimissä tuntuu elävän edelleen kaiku menneiden sukupolvien työstä ja elämästä. Monet nimet, kuten Polttila, Ihode, Rohdainen, Vermuntila, Pihavieru ja Hirslax/Hirslahti, herättävät ajatuksia alueen vanhasta maatalous-, käsityö- ja merenkulkuhistoriasta.

Rannikon elämässä pellava oli aikanaan tärkeä osa arkea. Pellavaa viljeltiin, liotettiin, kuivattiin, loukutettiin ja kehrättiin kodeissa ja pihoilla sukupolvien ajan. Vanhoihin sanoihin liittyi työn ääniä, savua, vettä ja käsillä tekemisen taitoa. Esimerkiksi sana “rohdin” liittyy pellavan karkeampaan kuituun, ja siitä voi yhä aavistaa yhteyksiä paikannimiin kuten Rohdainen. Myös nimi Polttila tuntuu sopivan maailmaan, jossa tuli, kuivaus ja työ kuuluivat jokapäiväiseen elämään.

Kaikkien nimien alkuperää ei enää varmasti tunneta, mutta juuri siinä piilee niiden viehätys. Paikannimet kantavat mukanaan kerroksia ihmisistä, elinkeinoista, kielistä ja maisemista — joskus jopa keskiajalta asti. Suomen ja ruotsin kieli ovat rannikkoseudulla eläneet rinnakkain vuosisatojen ajan, ja se näkyy edelleen nimissä ja niiden muodoissa.

Kun vanhoja nimiä pysähtyy kuuntelemaan, ne alkavat kertoa tarinaa alueesta, jossa meri, pellot, käsityö ja suvut ovat kulkeneet rinnakkain pitkän ajan halki.